tiistai 7. helmikuuta 2017

Tauko

Päätettiin pitää vähän aikaa taukoa. Muutamaksi päiväksi on luvattu pakkasia ja selät jäätyvät vauhdilla. Pintavesi on kylmää, Tuulen tyyntyessä jäätä alkaa muodostumaan välittömästi. Vielä siitä ei ole ollut pahemmin haittaa. Saamme sitten viikonlopun jälkeen nähdä mitä Saariston kalastusalueilla on tapahtunut.

Pikku troolarit on ajettu Naantalin satamaan, Sinne on paljon liikennettä. Väylä pysyy pienillekin paateille kulkukelpoisena pitkään.
Meren jäätyminen ei ole syynä tämänkertaiseen taukoon. Kalantulo meni erinomaisen heikoksi. Joskus vain käy niin ja nyt odotellaan hetki. Kyllä ne silakat taas löytävät tiensä meidänkin apajille.

Siihen uskotaan ja sitä odotettaessa  mennään Jussin kanssa ruotsinlaivalle risteilemään. Eihän sitä malta maissa pysyä. Tulee sinne laivalle muitakin kalastajia kymmenittäin. Taitaa olla baarin edusta torstaiaamuna  suomuja täynnä.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Silakan tie

Blogimme postauksissa yleensä kerrotaan otsikon mukaisesti elämästä pienellä kalastusaluksella. Saalista tulee ja saalista menee. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä esimerkiksi silakoille tapahtuu sen jälkeen, kun saalis on siirretty maihin.

Mehän myymme saaliimme, byrokratian termein, ensikäden ostajalle. Silakat toimitetaan rantaan ja kalan ostaja huolehtii niistä sen jälkeen. Me emme myy emmekä kuljeta kalaa minnekkään. Varsinaisen kalakaupan hoitavat siis kalanjalostajat ja kalatukkuliikkeet.

Valoitetaan tämänkertaisella postauksella hieman tuota silakan tien alkupäätä.

Troolari Huovari on onnistunut saamaan kaverinsa Rockallin kanssa parikymmentä tonnia silakoita. Saaliin koostumusta arvioidaan paatilla: Silakan laatu ja kalan koko näyttävät hyviltä. Päätetään viedä saalis Pikku Nauvon Käldingeen. Siellä toimii Nauvo Fish Oy niminen yritys, jonka pomona on monessa kalabisneksessä mukana oleva Jörgen.

Ajetaan paati Käldingen kalasataman laituriin kiinni. Laitetaan silakkaimurin putki ruumaan, vettä perään ja kalat alkavat siirtymään sataman lajittelukeskukseen.

Huovari on kiinnittynyt Käldingen rantaan. Tästä alkaa silakan tie kuluttajille .

Siinä on pytyllinen, viidensadan kilon tukkupakkaus, herkkua valmiiksi lajiteltuna
Ensin rannassa tietenkin tarkistetaan kalan laatu. Sen suhteen meillä ei ole ongelmia. Kalat on nostettu merestä pari tuntia aikaisemmin. Laadun tarkastuksen jälkeen kala lajitellaan kokoluokkiin. Jokaisella koolla on käyttäjänsä. Suurempia savustetaan ja fileoidaan. Vähän pienemmistä saa hyviä paistinkaljoa ja kaikkein pienimmät päätyvät kettu- ja minkkiturkkien raaka-aineeksi.

Alla oleva viedonpätkä näyttää miten silakoita lajitellaan koon mukaan. Kalat siirretään paatista pumpulla laittelukseskuksen sisälle missä ne hygieenisesti käsin koskematta siirtyvät eteenpäin prosessissa.

Lajittelukoneen "pöytä" on rakennettu niin, että silakat pöydällä eteenpäin kulkiessaan putoavat harvenevien rimavälien takia pois pöydätä. Ensin putovat pienet ja suurimmat, mm fileointiin ja savusukseen sopivat, putoavat pöydän läpi viimeisinä.



Suurin osa elintarvikekalaksi lajitellusta silakasta meni jokunen vuosi sitten Venäjälle säilyketeollisuuden raaka-aineeksi. Nykyisin elintarvikesilakkkaa viedään vähemmän, eikä sitä niin kauheasti kotimaassakaan käytetä. Merkittävä osa silakoista kuitenkin viedään edelleen esimerkiksi Tanskaan missä sitä käytetään minkin- tai lohenrehujen valmistukseeen. Elintarvikesilakkaa viedään mm Viroon,Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja taitaa sitä mennä vähän Ruotsiinkin.

Loppuun vielä silakkapropagandaa.

Kysykää kaupan tiskiltä silakkaa ja silakkatuotteita, niistä saa monenlaista hyvää ruokaa. Kysyntä luo tarjontaa ja troolari Huovarin mieheistö tykkää luoda sitä tarjontaa.


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Tammikuun lopun ja helmikuun alun tunnelmia

Jussi ja Jokke ovat kalastaneet kahdestaan Rockallin Kimmon ja Aivon kanssa käytännössä koko tammikuun ajan. Seniorikipparilla on ollut maissa muita puuhia. Valitettavasti blogipostaukset ovat jääneet tekemättä.

Korjataan nyt vähän tilannetta ja näytettään tammikuisia tunnelmia. Ei uskoisi, että eletään keksitalvea. Kuvat Jussin, Joukon ja Kimmon ottamia.







On tammikuuhun varmaan muunkinlaisia kelejä mahtunut, mutta niiden kuvat eivät ole kameraan jääneet. Kalaakin näyttää tulleen.





Ja tietenkin merielämään kuuluu hyvä ruoka.


Kuukausi vaihtui ja seniorikippari hyppäsi paattiin. Jussi lähti muutamaksi päiväksi maihin.

Keli on edelleen mitä parhain. Toivotaan tällaista loppuvuodeksi.Auriko saisi tietenkin paistaa.
Jokke valmistelee päivän ateriaa. Silakat maistuivat ja hävisivät lautaselta sellaisella vaudilla, että kuvat jäivät ottamatta.
Kalamarkkinoille on syntynyt kilpailua. Ollaan muutaman kerran käyty vaihteeksi lossaaamassa Nauvon Käldingessä. Niin tehtiin tänäänkin.


torstai 19. tammikuuta 2017

Kalastuksen valvontaa ja vuosipäivä

Eilen Jussi ja Jokke saivat vieraita paatille kesken troolauksen. Vartiolaiva Tursaksen rib-vene toi valvojat kylään. Kaikki sujui tietenkin hyvin. Asiat ja paperit tarkistettiin ja ne olivat kunnossa. Parivetokaveri Rockall tarkastettiin tietenkin samaan tapaan.

Tarkastuspartio rib-veneessä Huovarin vierellä. (kuva J. Häsänen)
Partio on menossa Rokkiallin kyytiin (kuva J.Häsänen)
Nämä tarkastajien käynnit kuuluvat ihan normaaliin kalastuksen valvontaan. Valvontaa tarvitaan ja se on ihan hyvä asia.
Linkki rajavartiolaitoksen kalastuksenseurantakeskuksen sivulle

Mutta, mutta jossain kohtaa alkaa taas viranomaisten touhu menemään yli kaiken kohtuuden. Suuressa viisaudessaan maa- ja metsätalousministeriö on laatimassa päätöstä missä kalastusalusten saaliiden purkamisoikeutta rajoitettaisiin merkittävästi. Saaliiden purkaminen olisi sallittua lähinnä virka-aikaan. Olen kopioinut ministeriön esityksestä Huovarin toimintaan suoraan vaikuttavat kohdat.

"2 § Lajittelemattoman saaliin purkamissatamat, -paikat ja -ajat

Yli 5000 kg:n lajittelemattomia silakka- ja kilohailisaaliita saa purkaa ja jälleenlaivata liitteessä 2 mainituissa satamissa arkipäivinä klo 06.00 – 21.00 ja viikonloppuisin sekä arkipyhinä klo 12.00 –18.00."

LIITE 2
Silakka- ja kilohailisaaliiden kynnysarvon (5000 kg) ylittävien sekä lajittelemattomien silakka- ja kilohailisaaliiden purkamis- ja jälleenlaivauspaikat:
Sataman nimi (FI)         Sataman nimi (SV)  Kunta



3) Kasnäs
Kasnäs
Kemiönsaari
4) Käldinge
Käldinge
Parainen
5) Pärnäinen
Pärnäs
Parainen
6) Galtby
Galtby
Korppoo
7) Laupunen
Laupunen
Kustavi



10) Suukari
Suukari
Uusikaupunki
11) Särkänsalmi
Särkänsalmi
Merimasku
12) Tuomarainen
Tuomarainen
Taivassalo
13) Uusikaupunki
Nystad
Uusikaupunki




Tuollaisisaa esityksissä ei ole enää mitään järkeä ainakaan kalastuksen kannalta. Sillä, joka on ylipäätään kehdannut moista esittää, ei ole pienintäkään käsitystä siitä miten kalastusta harjoitetaan ja mitä tuollaiset aikarajat saisivat aikaan. Työaikalaissakin kalastustyö ja saaliin välittömään vastaanottamiseen liittyvät työt on jätetty lain ulkopuolella. Lain säätäjä on aikoinaan tajunnut näiden töiden erikoislaatuisuuden ja vaikutuksen kalan laatuun. Haluavatko kalastustarkastajat itselleen paremmat työajat, vai haluaako ministeriön herrat säästää palkkakuluissa? Pistetään kalastajat ja koko elinkeino maksumiehiksi kerralla.

Mitähän mahtavat satamissa toimintaansa harjoittavat yritykset ajatella esityksestä? Eiköhän tämä johda pikkuhiljaa siihen, että laitetaan ovet kiinni ja siirretään toiminta sinne missä viranomaiset pyrkivät edesauttamaan yritystoimintaa sen hankaloittamisen sijaan

Jo ajatus siitä, että satamaan saapumisaikoja rajoitettaisiin tiettyihin kellonlyömiin tuntuu irvokkaalta. Mitä tapahtuisi kalan laadulle jos saaliin purkaminen pitäisi keskeyttää illalla yhdeksältä ja sitä voisi jatkaa seuraavna aamuna? Jokainen vähänkin järkevä tajuaa tämän. Kaikkea hullua sitä saa kokea ennenkuin vanhaksi tulee.

Nykyinen hallitus puhuu suureen ääneen normien purusta ja samaan hengenvetoon virkamihet keksivät uusia hulluja normeja normien perään.

Vuosipäivä

Tänään tulee kuluneeksi kaksi vuotta Troolari Huovarin lyhyen historian  dramaattisimmasta tapahtumasta.

Linkit kahden vuoden taakse

Merihtätä

Dramaattinen puolituntinen






tiistai 17. tammikuuta 2017

Kiintiökeskustelua

Kalastajien keskuudessa käydään vilkasta mielipiteenvaihtoa uudesta YKP-laista ja kalastuskiintiöistä.

Entistä selvemmin alkaa tulemaan esille se, että hyväksytyssä laissa ja sen käyttöönotossa on paljon puutteita. YKP-laki on hyvä esimerkki mm oikeuskanslerin esille tuomasta huonosta lainvalmistelusta.

Huovarin kippari on keskustellut monen pettyneen ja jopa petetyksi itsensä tunteneen  kalastajan kanssa mitä asialle voisi tehdä ja onko ylipäätään mitään tehtävissä lain mukanaan tuomien vääryyksien korjaamiseksi. Vähissä taitavat meidän kalastajien keinot olla.

Jo se, että ministeriö on julistanut kaikki kiintiöpäätökset salaisiksi tekee asian epäilyttäväksi. Salaisten päätösten perusteella jaettujen kiintiöiden oikeellisuutta ei myöskään kukaan pysty tarkistamaan. Kun kyseessä on kalastajien ja kalastusyritysten talouteen keskeisesti vaikuttavista viranomaispäätöksistä, tämä menettely on perin merkillinen. Meidän yrittäjien oikeusturvalla on pyyhitty lattiaa.

Tämä lainsäätämisprosessi oli taas kerran erinomainen esimerkki maa- ja metsätalousministeriön edelleen varjelemasta tsaarinajan hallintokulttuurista. Siinähän keisari antoi virkamiehelle vallan, jumala järjen ja kansalaisten oli elettävä päättäjien laatimilla ehdoilla. Jos näin ei tehnyt, Siperia opetti.

Maaseudun tulevaisuus lehti on kirjoittanut eilisessä numerossaan aiheesta. Tänään artikkeli on luettavissa lehden verkkosivuilta.

Linkki Maaseudun tulevaisuuden verkkolehteen

Keskustelu aiheesta varmaan jatkuu, sillä seuraavksi aletaan jakamaan lohta ja siinä sopassa onkin monta hämmentäjää.





maanantai 16. tammikuuta 2017

Talvea ja Hylkeitä

Talvea

Tammikuusta on jo puolet kulunut. Päivän valoisa aika on pidentynyt jo lähes tunnin siitä joulua edeltävästä vuoden pimeimmästä hetkestä. Tuulinen ja lämmin sää ovat pitäneet jäätkin poissa Saaristomeren selkävesiltä. Vesi on kyllä nyt niin kylmää, että ilman tyyntyessä sen pintaa muodostuu välittömästi riitettä ja jäätyminen alkaa.

Lauantaiaamuna Perkalafjärdenillä näytti tältä. Koko selkä oli ohuen jään peittämä.
Onneksi meidän kannalta, sää näyttää edelleen pysyvän aika lauhana. Kalastusta voidaan jatkaa täällä Saariston suojaisilla vesillä. Tietysti moni muu kaipaisi kunnollisia jäitä, pääsisi pilkille jne. Siinä toiveet menevät ristiin, mutta niinhän se usein tuppaa olemaan toiveiden kanssa.

Hylkeitä

Lauantaina vedon aikana meidän taakse troolin perän tienoille, siis liki puolen kilometrin päähän, ilmestyi poikkeuksellisen sankka lokkiparvi. Troolia tyhjennettäessä saalis muodosti pettymyksen. Silakoita oli paljon odotettua vähemmän ja syykin siihen ja lokkiparveen löytyi. Aivan troolin peräpussissa paksun suojaverkon alla tiheässä liinassa oli kaksi repeytymää. Kalastus oli aloitettu pimeässä ja edellinen troolin veto oli lopetettu pimeässä, eikä reikiä oltu huomattu. Näytti siltä, että hylje olisi käynyt repimässä troolin perää ja halunnut osan saaliisat itselleen. Muuta järkevää selitystä repeytymiin ei keksitty.

Saaristomerellä halleja on niin paljon, että näemme niitä useita päivittäin. Ne tulevat uteliana ja helpon saaliin toivossa aivan viereemme. Onneksi halleja ei ole trooliin eksynyt. Se on kamala peto ja miten sen saisi paatista pois? Hylkeen purema on vaarallinen ja se voi aiheuttaa todella pahoja tulehduksia.

Linkissä kuvataan entisten hykeenpyytäjien vammoja

Luonnonvarakeskuksen (Luke) laskelmien mukaan Suomen alueella eläisi noin 11 000 hallia ja reillut 7000 norppaa. Monet kalastajat pitävät Luken virallista lukua aivan liian alhaisena. Hylkeet ovatkin pakottaneet monen verkoilla ja rysillä toimeentulonsa hankkineen rannikkokalastajan lopettamaan toimintansa. Poliittisesti on päätetty, että runsas hyljekanta on perineistä elinkeinoa arvokkaampi. Hylkeitä on siis Suomessa virallisesti lähes kaksikymmentätuhatta ja ammattikalastajia muutama sata. Kumpi on harvinaisempi?

Luken graafissa kuvataan hallikantojen kehitystä. Miksiköhän ne eivät lisäänny Suomen vesillä muiden maiden tahtiin, vaikka täällä hylkeille on erityisen otolliset elinolosuhteet? Sitä sietää ihmetellä.

Linkki Luken hyljesivuille


Eilen pyydystä koettiin valoisaan aikaan. Muutama halli pyöri tapansa mukaan noston aikana paattien ympärillä. Koetin niitä kännykällä filmata ja tarkkaavainen katsoja voikin alla olevasta videosta tehdä pari hyljehavaintoa.


Ja tähän loppuun vielä YouTubesta napattu toinen hyljefilmi




torstai 12. tammikuuta 2017

Kehitys kehittyy. Uutisia kalastusrintamalta

Tuulta ja myrskyä, Huovari ja Rockall makaavat Röölässä tuulensuojassa. Etelän ja eteläkaakon välistä puhaltava talvimyrsky piiskaa Saaristomerta. Kalaan ei ole mitään asiaa. Laskut ovat menneet sekaisin. Onkohan tämä jo kolmas kerta, kun lepänjuuret kastuvat? Jos näin on, niin sitten perinnetiedon mukaan tulee talvi.
Merivesi on käynyt yöllä korkealla. Kastuivatko lepänjuuret?
Merellä myrskyää ja pientä myrskyä on myös vesilasissa. Vajaat pari viikkoa merikalastusyrityksissä on eletty ns uutta aikaa, missä kalastusyritykset voivat hallita omia kiintiöitään ja aikaisempaa helpommin päättää omasta toiminnastaan.

Aikaisemmissa postauksissa on kerrottu siitä, miten maailmalla toimijakohtaiset kiintiöt ovat johtaneet alan yritysten keskittymiseen. Suomikaan ei ole poikkeus. Ei mennyt viikkoakaan, kun ensimmäiset suuret kiintiökaupat oli tehty. Pikkuhiljaa julkisuuteen on tihkunut tietoja siitä miten suurin suomalainen kalastusyritys on myyty virolaistaustaisille tahoille.

Troolari Olympos Oy ja Laguna Fishing Oy olivat uusikaupunkilaisten Lindrothin velejesten yrityksiä. He kalastivat vuosittain noin 15 miljoonaa kiloa silakkaa ja kilohailia. Kalastustoiminnan lisäksi heillä oli suuri pakastamo Uudessakaupungissa ja muutakin toimintaa maissa. Onnea veljeksille hyvistä kaupoista ja onnea ja menestystä uusille omistajille. Näin kehitys kehittyy. Kansainvälinen integraatio ottaa taas askeleen eteenpäin.

Linkki myydyn yritysryppään kotisivuille

Aika näyttää miten tästä eteenpäin, mutta tuskin tämä integtraatiokehitys tähän päättyy.

Syksyllä julkaistussa Eu parlamentille tehdyssä taustatutkimuksessa kuvaillaan kala-alan yritysten vertikaalista ja horisontaalista integraatiota muutamissa jäsenvaltioissa. Naapurimaa Viro on yksi tutkituista maista, mikä tekee tutkimuksesta erityisen mielenkiintoisen.

Tutkimuksen sivuilta kaapatussa kuvassa esitellään yhtä virolaista verkostoa. Sieltä löytyy muutama tuttu suomalainenkin nimi. Saa nähdä liitettiinkö uusikaupunkilainen hankinta tuonne jonnekin.

Linkki tutkimukseen.  Valitettavasti se on ainoastaan englanninkielinen.
Aiheesta kiinostuneiden kannattaa kyllä tuota selailla. Tanskan ja vironmalliin mennään nyt Suomessakin kiihtyvällä vauhdilla.

Suomalaisista merikalastusyhtiöistä merkittävä osa on ollut jo pidemmän aikaa virolaisessa omistuksessa. Noiden yritysten taloustiedot kertovat lähes kaikkien tehneen varsinaisia rökäletappioita viime vuosina. Ja lisää vain ostetaan. Herää kysymys, kuka ihmeessä uskoo ja sijoittaa jatkuvasti tappiota tuottavaan liiketoimintaan ja rahoittaa vielä uusia suuria investointeja? Toisaalta vanhat talouden lait kertovat, että silloin ostettava kun halvalla saa.