torstai 22. syyskuuta 2016

Takaisin Simrishamniin

Eilen illansuussa palattiin työmaalle. Matka sujui ihan hyvin, ei siinä mitään. Säidenkin puolesta kaikki oli ihan OK. Kesäiset kelit täälläpäin. Mutta, työt on edistyneet huonosti ja kovasti tuntuu olevan oikeiden varaosien kanssa ongelmia.

Nykyisten kehittyneiden logistiikajärjestelmien aikana kaikki pelaa Just On Time. Ruotsissa, Scanian kotimaassa ollaan, mutta varaosat tulevat Belgiasta. Uskomatonta, mutta näin se maailma toimii tänä päivänä.

Tämä on sitä modernia palveluyhteiskutaa. Kuljetusliikkeet kuljettelee tavaroita pitkin Eurooppaa ja kas, kansantuote kasvaa jokaisessa maassa. Näyttää hyvältä. Ja kansantuote kasvaa entistä enemmän, kun vääriä osia lähetellään taas pitkin Euroopan maanteitä ja vaihdetaan oikeisiin osiin. Maallikko ei tällaista ymmärrä. Pitäisi varmaan käydä kansantalouden ja logistiikan peruskurssilla.

Huomenna piti koneen olla kasassa, mutta teoria on kaukana todellisuudesta. Nyt pitää alkaa varautumaan v-käyrän nousuun. Tarkoitan siis kohonnutta verenpainetta. Kalaankin pitäisi jo päästä. Saa nähdä miten kauan tässä vielä menee?

Laitellaan paikkoja kuntoon omalta osaltamme. Onneksi tekemistä riittää, Niinkuin usein on todettu. Vanhassa paatissa on aina pientä laittoa.

Messin lämpöpatteri on muuttunut laikukkaaksi vuosien saatossa. Jussi on hionut patterin ja vetää primeria sen pintaan.
Me kökötämme toistaiseksi rannassa. Satamassa kuitenkin tapahtuu koko ajan. Nyt eletään paikallisen ankeriaanpyyntikauden alkua. Ihan paatin vieressä Ulf valmistelee ankeriasrysiä laskukuntoon. Ne pitäisi saada pyyntiin ennen seuraavaa uutta kuuta.

Ulf on tuonut rysän traktorilla rantaa ja sitä siirretään ruuheen
Pyydykset pitää olla oikein merkitty.
Peräkärryllinen rysän ankkureita ja poijuja. Ankeriasannikko on täysin avointa eikä rysien suojana ole yhtään karia tai luotoa.
Uuden kuun aikana ankeriaat uivat rysiin ja paikalliset alkuasukkaat viettävät ankeriasjuhlia samaan tapaan kuin me rapujuhlia.  Ålagille wikipediassa

Kuva perinteisestä ankeriasjuhlasta. Mysigt sanois ruotsalainen.
Ankeriaan perinteinen pyynti alkaa olemaan uhattuna. Siitä ollaan tekemässä kansanperinnettä. Aiheeseen voi tutustua paremmin linkissä: Linkki Ålarv sivuille

Tähän malliinko kaikki perinteinen kalastus on menossa, kulttuuriperinnöksi? Kunnollista kalaruokaa saavat vain harvat ja valitut kultturipersoonat. Muut tyytyköön kasvatettuun kalaan tai kalapuikkoihin.

Rysä on muuten paikallisella murteella "homme" ja rysäpaatti "hommebåt"


tiistai 20. syyskuuta 2016

Vihdoinkin

Nyt on oltu hiljaa aivan liian kauan. Edellisessä postauksessa kerrottiin miten lähdetään käymään kotona. No, lähdettiin sitten oikein kunnolla ja täällä ollaan vieläkin.

Aina, kun asiat mutkistuvat, alkaa aikaa kulumaan. Ensin kävi ilmi, että vanhaan Scaniaan joudutaan hankkimaan osia vähän ennakoitua enemmän ja sen jälkeen alkoivat osatomitukset viipyä. No, se ei vielä riittänyt, vaan meidän remontin edelle kiilasi pari pikakorjausta troolareille, jotka olivat joutuneet keskeyttämään kalastuksen vikojen vuoksi. Mehän ei edes vielä olla päästy aloittamaan, joten annettiin lupa tehdä nuo toisten remontit alta pois.

Huomenna ollaan palaamassa takaisin Simrishamniin ja nyt toivotaan remontin valmistuvan joutuisasti.

Taas kerran tuli todistettua tämän ammatin yksi ominaispiirre. Etukäteen on vaikea varautua ja tehdä oman ajankäytön suunnitelmia. On pystyttävä elämään hetkessä ja tartuttava tilaisuuksiin silloin, kun niitä on tarjolla.

Eivät nämä kolme viikkoa hukkaan menneet. Kaikenlaista hyödyllistä tuli tehtyä, eikä huvitkaan kokonaan jääneet unholaan.

Jussi autteli kaveriaan Jarnoa rysähommissa, laitteli omaa venettä ja taisi korjailla vähän pakuaankin.

Onko tutun näköinen kaveri jäänyt rysän päälle kiinni, vai mitä tuossa tapahtuu? (kuva Jarno Aaltonen)

Jotain tuttua on rysänpesijän asennossakin. (kuva Jarno Aaltonen)
Jarnon mietteitä löytyy facebookista linkistä Pullan Kala.

Kipparilla oli kaikenlaista puuhaa myös tehtävänä. Omakotiasujalla tuppaa aina olemaan rästissä kaikenlaista pientä laittoa. Rästilista lyhentyi ja nurkkiin kertynyttä ylimääräistä tavaraa tuli hävitettyä.

Tontin puut ovat vuosien saatossa levittäytyneet vähän turhankin runsaiksi. Mikko harventaa tasakaton päälle kurkottavia lehmuksen oksia. Pari huonokuntoista koivuakin tuli kaadettua. Niistä saatiin parin talven takkapuut.
Aboristi Mikko löytyy linkistä: Aboristi-Metsuri Mikko Pajuniemi. Jos vain Salon seudulla on puunkaato mielessä, eikä omaa moottorisahaa ole, niin Mikko hoitaa puut vaikka valmiiksi klapeiksi.

Vesillekin päästiin, vaikka työpaatti onkin siellä jossakin. Harrastevene on nyt nostettu talviteloille odottamaan tulevaa kevättä.

Siirrettiin Iidaliisan kanssa seilipaatti Airistolta Saloon. Oikein yövyttiin matkalla. Saatiin kerrankin viettä yhteistä isä-tytär aikaa oikein kunnolla.
Pikalomakin tuli tehdyksi. Vaimolla oli lomia pitämättä ja töiden lomaan avautui muutama päivä pienelle matkalle. Yhtenä aamuna oltiin aikaisella Tallinnan laivalla. Ajettiin Riikaan. Syötiin siellä kelpo illallinen.

Kolmen kokin ravintolan alkupalat tarjottiin mielenkiintoisella tavalla. Kastikkeita levitettiin pöydälle ja siitä niitä kaavittiin leivän kanssa.
Riikassa käydessä kannattaa varata pöytä kunnianhimoiseen ravintolaan. Siihen voi tutustua linkissä. 3 Pavaru Restorans

Katseltiin seuraavana aamuna kuuluisia kauppahalleja ja vanhaa kaupunkia. Kaupunki vaikutti oikein mukavalta.

Kauppahalli ja viereinen tori kuhisivat aamulla elämää.

Pitihän niitä kaloja käydä katsomassa, ja hintoja tietenkin: turska eur 3,60

Silakat olivat ainakin pyyntituoreita. Niitä olisi saanut kohtuuhintaan. Ei nyt sentään ostettu.
Riika oli nähty. Ajettiin illaksi Viron puolelle Tartoon. Sama ohjelma sielläkin. Maukas illallinen paikallisessa Polpo ravintolassa. Kannattaa muuten käydä kokeilemassa, mikäli näille seuduille eksyy.

Linkki Polpon kotisivuille

Aamulla kierros kaupungilla käyden kauppahallissa ja toreilla. Ei Tartossakaan mitään valittamista. Nyt sekin on nähty, ainakin noin pinnallisesti.

Tarton Raatihuoneen tori
Tartosta Tallinnaan ja siellä suoraan Lennusadamaan. Sehän on nykyisin mitä upein Viron merimuseo. Vaihtuvan näyttelyn aiheena oli tällä kertaa Viikingit. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa sekä varsinainen museo, että viikinkinäyttely.

Linkki Lennusadaman viikinkinäyttelyyn

Näyttelyn jälkeen suoraan laivaan ja kotia kohti. Tallinna jätettiin tällä kertaa katsomatta. Että sellainen pikaloma.

Ja huomenna lähdetään Jussin kanssa kohti Simrishamnia. Eiköhän näitä postauksia ala putoilemaan taas vähän tiheämpään tahtiin, kun on jotain kerrottavaa.

Tähän loppuun vielä oikea jännitysmomentti.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Meidän tulevaisuuteen ratkaisevasti vaikuttava lainsäädäntö toimijakohtaisista kiintiöistä on nyt eduskunnan käsiteltävänä. Jännityksellä odotamme miten siinä prosessissa käy.

Paattia laitetaan kuntoon ja meidän mittapuun mukaan on taas tehty aika suuret investoinnit tulevaisuuteen. Toivottavasti eduskunnasta saadaan sellainen lainsäädäntö, etteivät investoinnit menneet hukkaan. Me Troolari Huovarilla olemme aina olleet toimijakohtaisten kiintiöiden kannalla. Ja tietenkin toivotaan itsellemme mahdollisimman suuria kiintiöitä. Niiden saamiseksi on tehty hartiavoimin töitä viisi vuotta.

Olemme suhtautuneet kriittisesti pitkään kestäneeseen projektiin ja lainsäädännön valmisteluun. Huono lopputulos voi pahimmillaan lopettaa meidän kalastuksen. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Poliittinen päätöksenteko on aina vähän arpapeliä.

lauantai 27. elokuuta 2016

Kotiin käymään

Paatin pohja saatiin kuntoon ja se laskettiin takaisin veteen perjantaina. Kone on nyt aika pieninä palasina ja uusia osia on pivollinen tilauksessa. Pari sähkömiestäkin on on ollut asentamassa lisää valaistusta keularuumaan ja parantelemassa muutenkin valovirralla toimivaa sähköjärjestelmää.

Konetta ei tarvinutkaan nostaa ylös. Öljypohja saatiin pois tieltä ja kiertokankia irroitetaan parhaillaan. Kuvasta ei näy, mutta yksi asentaja on makuullaan koneen alla ja toinen paaksaa kampiakselia oikeisiin asentoihin. Ulkolämpötila on 28 astetta , eli lämmintä riitti. Ei päässyt kylmä kangistamaan.

Koneen osia nousee täkille ja sieltä ne menevät verstaaseen. Kaikki kuluvat osat olivat melkolailla lopussa.
Sieltä se Huovari kurkistaa. On päässyt omaan elementtiinsä.
GLOMSKÄR SM 53 pitää kotisatamanaan Ahvenanmeren länsirannan Öregrundia. Nyt sekin on kesähuollossa Simrishamnissa
Helteisessä huoltolaiturissa taidetaan viipyä pitkään. Voi olla, että heleteet ehtii hellittää.
Lähdettiin Jusiin kanssa käymään kotona. Ensi viikolla ei remontti etene. Odotellaan tilattuja varaosia. Meidän Scanialla on ikää jo sen verran, ettei ihan kaikkia varosia saa käden käänteessä.

Eilisestä kotimatkasta muodostuikin melkoisen vaihteleva.Varjossa lämpöä oli 28 astetta. Lähdettiin junalla kohti Kastrupia, Köpiksen lentokenttää. Päästiin Ystadiin asti. Junaliikenne siitä eteenpäin oli poikki. Suuri karjlauma oli jossakin Svedalan tienoilla radalla. Odoteltiin helteisellä asemalaiturilla pari tuntia. Onneksi oltiin lähdetty ajoissa, ei päässyt kiire yllättämään. Päästiin lopulta kentälle ja saatiin vähän virvoitusta ja ruokaa.

Lentokoneessa meitä odotti vielä helteisemmät olot. Koneen ilmanvaihto oli epäkunniossa ja lämmitys täysillä. Ilmeisesti sen ei katsottu vaarantavan matkustajien terveyttä, sillä matkaan lähdettiin. Oltiin kuin saunassa vaatteet päällä. Lämpötila oli pahimmillaan jossakin viiden- ja kuudenkymmenen välillä. Vaatteet litimärkinä hiestä hörpittiin ilmaiseksi tarjottua vettä, jota sitäkin piti annostella. Pullolista ei riittänyt kaikille. Vantaalle päästyä olo oli melkoisen voipunut. Kotiin päästiin kuitenkin.

Kuulostellaan ensi viikolla tietoja saapuvista varaosista ja palataan takaisin sen jälkeen, kun työt taas jatkuvat kunnolla.

Tämä kuva oli jostakin syystä pudonnut pois edellisestä postauksesta. Akselivaivoista kärsineen suomalaisen NEREIDI purjeveneen matkasta piti kertoa sen verran, että se ei ollutkaan ihan pikkutripillä Itämerellä. Purjehtijat olivat ensin menossa Kielin kanavan kautta Portugaliin. Sieltä matkan on tarkoitus jatkua maailman ympäri ja kestää ainakin parisen vuotta. Onnea matkaan!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Telakka, päivät 2 ja 3

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa työt etenee. Tänään saatiin paatin pohja maalatuksi taas kerran ja monenlaista muutakin on saatu aikaiseksi.

Eilen paikattiin pari pientä kolhua paapuurin vesilinjasta. Ei mitäään pahoja, mutta sen verran lasikuitua oli vaurioitunut, että pieni paikkaus oli paikallaan. Harmaa värin päälle vedettiin tänään vielä musta pohjamaali. 
Tämän aamun työt aloitettiin sankassa sumussa. Päivällä sumu hälveni ja lämpötilassa päästiin lähelle hellerajaa. Onkohan täällä mutten sellaista? "Hetta" taitaa tarkoittaa hellettä? 
Iltapaivällä telakan vaunulle nostettiin suomalainen purjevene. Käytiin tietenkin jututtamassa ja päästiin oikein tulkkaamaan. Skånen murre tuotti vähän hankaluuksia purjehtijoille. Ei sen ymmärtäminen tosin helppoa ole meillekään.

Paatin konehuoneesa näyttää tältä, oikeastaan aika ankealta. Eiköhän se siitä kuitenkin vielä muutu paremmaksi ajan kanssa.

Merikytkin on irti ja huomenna nostetaan kone ylös pedistään. Näin päästään käsiksi koneen alakertaan, kampiakselin laakereihin, kiertokankiin ja niin edelleen.

Edellisessä postauksessa tuli mainittua meidän uudesta asunnosta. Pieni paatti on aikalailla asumiskelvoton remontin aikana. Edellisinä kesinä olemme asustaneet telakan omassa asuntolassa ihan portin vierellä.

Nyt kunnassa joku olikin keksinyt, että kaava ei salli asumista satama-alueella ja ihan Suomen malliin vasta kunnostetussa asuntolassa asuminen oli kielletty ja uhkasakkokin oli lätkäisty varmistamaan, ettei kukaan oleskele siellä edes väliaikaisesti. Alkaa muistuttamaan ihan itäisen naapurimaan menoa. Ensin kielletään ja sitten ihmetellään miksi järkevä toiminta tulikaan kiellettyä.

Meille kiistasta ei nyt suurta haittaa ollut. Työmatka piteni hieman, mutta saamme aamiaisen hyvitykseksi. Asumme nyt Aurora B&B mukavissa huoneissa.

Tuolta puiden siimeksestä kuljemme huoneisiimme.

Pihalla on mukavan oloinen varjoisa terassi

Huoneissakaan ei ole valittamista, mikkihiiritaulut seinällä ja kaikki

Auroran kotisivut löytyy täältä

Rakennus on aivan sairaalan vieressä ja aamias-emäntä kertoi sen olleen aikoinaan sairaalan hallinnon käytössä. Viitisentoista vuotta sitten rakennus myytiin yksityiselle ja siitä tehtiin majatalo. Huoneita on toistakymmentä.

Loppuhuipennuskuvana Jussin nappaama otos hiuksiaan raastavasta kipparista konehuoneen kaaoksen keskellä. Mitä sitä on taas tullutkaan tehdyksi.


maanantai 22. elokuuta 2016

Telakointi, päivä1

Työt aloitettiin aamulla nostamalla paati ylös. Pohjan pesu maalausta varten alkoi samantien ja konehuoneesta alkoi kuulumaan työkalujen kilahtelua puolenpäivän jälkeen.

Nämä näkymät on tulleet tutuiksi viimevuosen kesinä.

Ylhäällä ollaan. 
Näitäkin paatin keulan profiilikuvia löytyy eri vuosilta. Tällä kerralla esittelemme miten jäät ovat vieneet osan pohjamaalista mennessään ja luonto on päässyt hyökkäämään paatin pohjan kimppuun seisokin aikana. Näkit lähtivät kuitenkin vikkelästi 400 barin painepesulla.
Pohja on pesty ja Tony on aloittanut maalaustyöt.

Koneen muotokin alkaa muuttumaan. Imu- ja pakosarjat ovat jo poissa. Turboakaan ei näy missään.
Näin se homma etenee. Koneen kanssa edetään varovasti. Katosotaan mitä purkauksen myötä eteen tulee ja kaikki vähänkin epäilyttävä pistetään uusiksi.

Päästiin juuri Jussin kanssa uuteen väliaikaiseen asuntoon. Siitä kerrotaan myöhemmin.




sunnuntai 21. elokuuta 2016

Simrishamn

Perillä ollaan. Loppumatkasta saatiin myötäisiä virtauksia ja matka taittui hyvin. Säiden herra suosi meitä edelleenkin. Visbyn jälkeen meri oli miltei tyyni aina muutaman mailin päähän päätepisteestä.

Tuolla kaukana näkyy Visby, Gotlannin pääkaupunki. Se on aika lähellä meidän puolimatkaa ja sivuutimme sen eilen klo 18.00.

Visbyn tuntevat ainakin kaikki Peppi Pitkätossun ystävät. Noita hauskoja elokuvia on kuvattu siellä. Näkemisen arvoinen kaupunki ja kaikenkaikkiaan Gotlanti on mielenkiintoinen paikka.

Visby wikipediassa

Todisteeksi siitä, että perille on päästy laitetaan videoklippi sataman suulta. Ajetaan siinä aallonmurtajasta sisään. Meidän paatin rakenne tekee lähietäisyydelle tähystämisen vähän haasteelliseksi, mutta siihen on totuttu.


Nyt lähdetään etsimään suihkua ja huomenna aloitetaan koneremontti. Niin on ainakin tarkoitus.


lauantai 20. elokuuta 2016

Matkalla osa 2.

Nyt on suunnilleen vuorokausi ajettu Raumalta lähdön jälkeen. Eilen kerroimme sään olevan hyvän ja aika mukavana se on jatkunutkin. Mukavalla säällä tarkoitetaan kohtuullisia ja sopivan suuntaisia tuulia. Muusta ei niin väliä.

Ahvenanmaan itäpuolinen saaisto sivuutettiin näissä tunnelmissa. Kaatosadekuuroja kulki merellä kaiken aikaa.

Sadekuurot kulkivat kaakosta luoteeseen. Ne ja niiden "hännät" näkyvät hyvin tutkassa.
Sivuutamme parhaillaan luoteen puolelta merisäitä kuunteleville tuttua Gotska Sandön saarta. Aurinko paistaa ja tuulta on muutama metri. Matkaa on jäljellä 243 meripeninkulmaa. Edelleen näyttää siltä, että saavumme perille Simrishamniin huomenna illalla seitsemän maissa.

Saari kartalla ja tutkan kuvassa

Ei näytä tuo sääasema kovin kummpoiselta hiekkasärkältä kolmen ja puolenmailin päästä katsottna.
Saaressa kerrotaan muinoin majailleen merirosvon, joka houkutteli ohikulkevia laivoja hiekkasärkille minkä jälkeen ryösti haaksirikkoutuneen tavarat. Ei parane mennä lähemmäksi.

Sägnen om Petter Gottberg

Petter Gottberg är förmodligen Gotska Sandöns mest kända invånare. Under hans tid som arrendator på Sandön i början av 1800-talet skedde ett flertal fartygsstrandningar. Rykten gick om att han ledde en halt häst med en lykta längs stranden, i syfte att likna en lanterna på ett guppande skepp i nattens mörker och på så sätt få in fartyg på grund. Gottberg ska enligt sägnen ha slagit ihjäl besättningen när de kom iland eller lurat upp dem i sin lada där han sköt dem genom de små ljusgluggarna innan han plundrade fartyget på den dyrbara lasten. Det finns dock inga bevis för någon sanning i ryktena, mer än att man hittat kulor i väggarna i ladan. Efter förhör med Gottberg och undersökningar på ön hittade man stulen last nedgrävd i sanden och han dömdes för vrakplundring.

Kaupallinen mainos Juha Ruusuvuoren kirjaan "Itämeren merirosvot"

Gotska Sandö wikipediassa