maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kevätpäiväntasaus

Tänään otettiin harppaus kohti kesää. Valo voittaa pimeyden ja se tuntuu pitkän synkän talven jälkeen lohdulliselta.  Muuta lohtua ei sitten olekaan tarjolla, tai meri ei sitä ainakaan meille tarjoile. Silakat on edelleen hukassa. Eilen lähdettiin intoa puhkuen liikkeelle ja aikamoinen pettymys saatiin kokea.

Muutama tonni saatiin kaloja ruumaan. Ei edes viety niitä maihin, vaan ajateltiin täyttää ruuma tänään ja viedä kunnollinen saalis maihin. Kaloja ei oteta merestä, niitä pyydetään vielä nykyäänkin. Tämänpäiväinen saalis jäi vielä eilistäkin huonommaksi, se siitä.

Rokkialli kelaa pyydystä Maiholmenin länsipuolella.
Yöllä oli jonkinlainen pakkanen ja vielä aamullakin juuri ennen auringonnousua mittari näytti Hankassa liki kuutta pakkasastetta. Yön aikana Ominaisten aukolle ja eteläiselle Airistolle oli kasvanut toista senttiä paksu jääpeite. Merivesi on edelleen todella kylmää.

Alla videoklipissä ajetaa aamulla Hankan pikkusatamasta ulos kohti Ominaisten aukkoa.  Samaan aikaan matkustajalaivat ovat matkalla Turkuun. Aurinko on juuri nousemassa. Troolia saatiin vetää melkein koko päivä jääriitteen joukossa.


Vietiin päivän päätteeksi "suuri" saalis Käldingeen ja ajettiin illaksi pitkästä aikaa Särkänsalmen satamaan. Tankataan huomenna polttoainetta. Taitaa käydä niin, että jäädään maihin muutamaksi päiväksi. Säätiedottajat lupailevat loppuviikolle lämpöaaltoa. Uskotaan, että se saa silakat uimaan meidän apajille.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Hankala talvi

Edellisestä postauksesta on kulunut kauan. On pidetty tämän blogin lyhyen historian pisintä taukoa. Aluperinhän, helmikuun alussa tauolle jäätyä, kuviteltiin päästävän takaisin vesille viimevuoden tapaan nopeasti. Toisin kävi. Näin jälkiviisaasti voidaan nyt sanoa, että olisi pitänyt lähteä avomerelle silakanpyyntiin, tai etelään turskia jahtaamaan. Ei lähdetty.

Luonto on  arvaamaton yhteistyökumppani. Se tuli tämän talven aikana taas kerran opittua. Tiedettiin, että lämpimästä syksystä ja alkutalvesta huolimatta Saaristomeren vesi oli todella kylmää. Viimeisiä kertoja kalassa ollessa nähtiin miten veden pinta meni tyvenessä riitteeseen, vaikka ilman lämpötila oli plussan puolella. Taukomme alussa apajavedet jäätyivät kauttaaltaan nopeasti. Jäätä ei tullut paljon, sellaiset vajaat parikymmentä senttiä. Kuviteltiin vielä silloin, että aika pian päästään takaisin vesille.

Kipparin kaveri Hannu lähetti helmikuun 11. päivänä kuvan Rymättylän länsipuolelta. Taustalla näkyy Taipaluksen saari ja meidän kalastusapajia. Jää ja keli oli retkiluistelijoille mitä mainioin. Viikkoa ikaisemmin tuossa oli vielä vedetty troolia ja nyt jäätä oli viitisentoista senttiä.
Edellisenä talvena jäätä muodostui tammikuun lopulla hetkessä samanverran kuin nytkin. Vesi oli silloin kuitenkin lämmintä mikä sulatti jäätä altapäin. Näin ei ole käynyt kuluvana talvena. Suojaisten vesien jää on pysynyt kovana.

Käytiin maanantaina katsomassa apajia. Airistolla ei paljon jäitä näkynyt. Ei kyllä näkynyt kalojakaan. Osassa apajia jäät olivat  mm laivaliikenteen ansiosta jo hajoneet. Jäiden alla nähtiin merkkejä silakoista. Uskotaan, että siellä ne suuret parvet lymyilevät.
Nyt toivotaan, että viimepäivien lämmin ja tuulinen sää saisi aikaan jotakin muutosta tilanteeseen. Sunnuntaina ollaan taas lähdösssä kokeilemaan.

Jussin on pitkään tehnyt mieli päästä suurten troolareiden mukaan tutustumaan avomeren silakanpyyntiin.  Eilen nuorelta mieheltä tuli tällainen kuva tekstillä: Eka veto päällä. Jussi on parhaillaan Rosalaan rekisteröidyn troolari Windön matkassa. 

Troolari WINDÖ FIN-1125-T (kuvakaappaus Windön facebook sivulta)





tiistai 7. helmikuuta 2017

Tauko

Päätettiin pitää vähän aikaa taukoa. Muutamaksi päiväksi on luvattu pakkasia ja selät jäätyvät vauhdilla. Pintavesi on kylmää, Tuulen tyyntyessä jäätä alkaa muodostumaan välittömästi. Vielä siitä ei ole ollut pahemmin haittaa. Saamme sitten viikonlopun jälkeen nähdä mitä Saariston kalastusalueilla on tapahtunut.

Pikku troolarit on ajettu Naantalin satamaan, Sinne on paljon liikennettä. Väylä pysyy pienillekin paateille kulkukelpoisena pitkään.
Meren jäätyminen ei ole syynä tämänkertaiseen taukoon. Kalantulo meni erinomaisen heikoksi. Joskus vain käy niin ja nyt odotellaan hetki. Kyllä ne silakat taas löytävät tiensä meidänkin apajille.

Siihen uskotaan ja sitä odotettaessa  mennään Jussin kanssa ruotsinlaivalle risteilemään. Eihän sitä malta maissa pysyä. Tulee sinne laivalle muitakin kalastajia kymmenittäin. Taitaa olla baarin edusta torstaiaamuna  suomuja täynnä.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Silakan tie

Blogimme postauksissa yleensä kerrotaan otsikon mukaisesti elämästä pienellä kalastusaluksella. Saalista tulee ja saalista menee. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä esimerkiksi silakoille tapahtuu sen jälkeen, kun saalis on siirretty maihin.

Mehän myymme saaliimme, byrokratian termein, ensikäden ostajalle. Silakat toimitetaan rantaan ja kalan ostaja huolehtii niistä sen jälkeen. Me emme myy emmekä kuljeta kalaa minnekkään. Varsinaisen kalakaupan hoitavat siis kalanjalostajat ja kalatukkuliikkeet.

Valoitetaan tämänkertaisella postauksella hieman tuota silakan tien alkupäätä.

Troolari Huovari on onnistunut saamaan kaverinsa Rockallin kanssa parikymmentä tonnia silakoita. Saaliin koostumusta arvioidaan paatilla: Silakan laatu ja kalan koko näyttävät hyviltä. Päätetään viedä saalis Pikku Nauvon Käldingeen. Siellä toimii Nauvo Fish Oy niminen yritys, jonka pomona on monessa kalabisneksessä mukana oleva Jörgen.

Ajetaan paati Käldingen kalasataman laituriin kiinni. Laitetaan silakkaimurin putki ruumaan, vettä perään ja kalat alkavat siirtymään sataman lajittelukeskukseen.

Huovari on kiinnittynyt Käldingen rantaan. Tästä alkaa silakan tie kuluttajille .

Siinä on pytyllinen, viidensadan kilon tukkupakkaus, herkkua valmiiksi lajiteltuna
Ensin rannassa tietenkin tarkistetaan kalan laatu. Sen suhteen meillä ei ole ongelmia. Kalat on nostettu merestä pari tuntia aikaisemmin. Laadun tarkastuksen jälkeen kala lajitellaan kokoluokkiin. Jokaisella koolla on käyttäjänsä. Suurempia savustetaan ja fileoidaan. Vähän pienemmistä saa hyviä paistinkaljoa ja kaikkein pienimmät päätyvät kettu- ja minkkiturkkien raaka-aineeksi.

Alla oleva viedonpätkä näyttää miten silakoita lajitellaan koon mukaan. Kalat siirretään paatista pumpulla laittelukseskuksen sisälle missä ne hygieenisesti käsin koskematta siirtyvät eteenpäin prosessissa.

Lajittelukoneen "pöytä" on rakennettu niin, että silakat pöydällä eteenpäin kulkiessaan putoavat harvenevien rimavälien takia pois pöydätä. Ensin putovat pienet ja suurimmat, mm fileointiin ja savusukseen sopivat, putoavat pöydän läpi viimeisinä.



Suurin osa elintarvikekalaksi lajitellusta silakasta meni jokunen vuosi sitten Venäjälle säilyketeollisuuden raaka-aineeksi. Nykyisin elintarvikesilakkkaa viedään vähemmän, eikä sitä niin kauheasti kotimaassakaan käytetä. Merkittävä osa silakoista kuitenkin viedään edelleen esimerkiksi Tanskaan missä sitä käytetään minkin- tai lohenrehujen valmistukseeen. Elintarvikesilakkaa viedään mm Viroon,Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja taitaa sitä mennä vähän Ruotsiinkin.

Loppuun vielä silakkapropagandaa.

Kysykää kaupan tiskiltä silakkaa ja silakkatuotteita, niistä saa monenlaista hyvää ruokaa. Kysyntä luo tarjontaa ja troolari Huovarin mieheistö tykkää luoda sitä tarjontaa.


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Tammikuun lopun ja helmikuun alun tunnelmia

Jussi ja Jokke ovat kalastaneet kahdestaan Rockallin Kimmon ja Aivon kanssa käytännössä koko tammikuun ajan. Seniorikipparilla on ollut maissa muita puuhia. Valitettavasti blogipostaukset ovat jääneet tekemättä.

Korjataan nyt vähän tilannetta ja näytettään tammikuisia tunnelmia. Ei uskoisi, että eletään keksitalvea. Kuvat Jussin, Joukon ja Kimmon ottamia.







On tammikuuhun varmaan muunkinlaisia kelejä mahtunut, mutta niiden kuvat eivät ole kameraan jääneet. Kalaakin näyttää tulleen.





Ja tietenkin merielämään kuuluu hyvä ruoka.


Kuukausi vaihtui ja seniorikippari hyppäsi paattiin. Jussi lähti muutamaksi päiväksi maihin.

Keli on edelleen mitä parhain. Toivotaan tällaista loppuvuodeksi.Auriko saisi tietenkin paistaa.
Jokke valmistelee päivän ateriaa. Silakat maistuivat ja hävisivät lautaselta sellaisella vaudilla, että kuvat jäivät ottamatta.
Kalamarkkinoille on syntynyt kilpailua. Ollaan muutaman kerran käyty vaihteeksi lossaaamassa Nauvon Käldingessä. Niin tehtiin tänäänkin.


torstai 19. tammikuuta 2017

Kalastuksen valvontaa ja vuosipäivä

Eilen Jussi ja Jokke saivat vieraita paatille kesken troolauksen. Vartiolaiva Tursaksen rib-vene toi valvojat kylään. Kaikki sujui tietenkin hyvin. Asiat ja paperit tarkistettiin ja ne olivat kunnossa. Parivetokaveri Rockall tarkastettiin tietenkin samaan tapaan.

Tarkastuspartio rib-veneessä Huovarin vierellä. (kuva J. Häsänen)
Partio on menossa Rokkiallin kyytiin (kuva J.Häsänen)
Nämä tarkastajien käynnit kuuluvat ihan normaaliin kalastuksen valvontaan. Valvontaa tarvitaan ja se on ihan hyvä asia.
Linkki rajavartiolaitoksen kalastuksenseurantakeskuksen sivulle

Mutta, mutta jossain kohtaa alkaa taas viranomaisten touhu menemään yli kaiken kohtuuden. Suuressa viisaudessaan maa- ja metsätalousministeriö on laatimassa päätöstä missä kalastusalusten saaliiden purkamisoikeutta rajoitettaisiin merkittävästi. Saaliiden purkaminen olisi sallittua lähinnä virka-aikaan. Olen kopioinut ministeriön esityksestä Huovarin toimintaan suoraan vaikuttavat kohdat.

"2 § Lajittelemattoman saaliin purkamissatamat, -paikat ja -ajat

Yli 5000 kg:n lajittelemattomia silakka- ja kilohailisaaliita saa purkaa ja jälleenlaivata liitteessä 2 mainituissa satamissa arkipäivinä klo 06.00 – 21.00 ja viikonloppuisin sekä arkipyhinä klo 12.00 –18.00."

LIITE 2
Silakka- ja kilohailisaaliiden kynnysarvon (5000 kg) ylittävien sekä lajittelemattomien silakka- ja kilohailisaaliiden purkamis- ja jälleenlaivauspaikat:
Sataman nimi (FI)         Sataman nimi (SV)  Kunta



3) Kasnäs
Kasnäs
Kemiönsaari
4) Käldinge
Käldinge
Parainen
5) Pärnäinen
Pärnäs
Parainen
6) Galtby
Galtby
Korppoo
7) Laupunen
Laupunen
Kustavi



10) Suukari
Suukari
Uusikaupunki
11) Särkänsalmi
Särkänsalmi
Merimasku
12) Tuomarainen
Tuomarainen
Taivassalo
13) Uusikaupunki
Nystad
Uusikaupunki




Tuollaisisaa esityksissä ei ole enää mitään järkeä ainakaan kalastuksen kannalta. Sillä, joka on ylipäätään kehdannut moista esittää, ei ole pienintäkään käsitystä siitä miten kalastusta harjoitetaan ja mitä tuollaiset aikarajat saisivat aikaan. Työaikalaissakin kalastustyö ja saaliin välittömään vastaanottamiseen liittyvät työt on jätetty lain ulkopuolella. Lain säätäjä on aikoinaan tajunnut näiden töiden erikoislaatuisuuden ja vaikutuksen kalan laatuun. Haluavatko kalastustarkastajat itselleen paremmat työajat, vai haluaako ministeriön herrat säästää palkkakuluissa? Pistetään kalastajat ja koko elinkeino maksumiehiksi kerralla.

Mitähän mahtavat satamissa toimintaansa harjoittavat yritykset ajatella esityksestä? Eiköhän tämä johda pikkuhiljaa siihen, että laitetaan ovet kiinni ja siirretään toiminta sinne missä viranomaiset pyrkivät edesauttamaan yritystoimintaa sen hankaloittamisen sijaan

Jo ajatus siitä, että satamaan saapumisaikoja rajoitettaisiin tiettyihin kellonlyömiin tuntuu irvokkaalta. Mitä tapahtuisi kalan laadulle jos saaliin purkaminen pitäisi keskeyttää illalla yhdeksältä ja sitä voisi jatkaa seuraavna aamuna? Jokainen vähänkin järkevä tajuaa tämän. Kaikkea hullua sitä saa kokea ennenkuin vanhaksi tulee.

Nykyinen hallitus puhuu suureen ääneen normien purusta ja samaan hengenvetoon virkamihet keksivät uusia hulluja normeja normien perään.

Vuosipäivä

Tänään tulee kuluneeksi kaksi vuotta Troolari Huovarin lyhyen historian  dramaattisimmasta tapahtumasta.

Linkit kahden vuoden taakse

Merihtätä

Dramaattinen puolituntinen






tiistai 17. tammikuuta 2017

Kiintiökeskustelua

Kalastajien keskuudessa käydään vilkasta mielipiteenvaihtoa uudesta YKP-laista ja kalastuskiintiöistä.

Entistä selvemmin alkaa tulemaan esille se, että hyväksytyssä laissa ja sen käyttöönotossa on paljon puutteita. YKP-laki on hyvä esimerkki mm oikeuskanslerin esille tuomasta huonosta lainvalmistelusta.

Huovarin kippari on keskustellut monen pettyneen ja jopa petetyksi itsensä tunteneen  kalastajan kanssa mitä asialle voisi tehdä ja onko ylipäätään mitään tehtävissä lain mukanaan tuomien vääryyksien korjaamiseksi. Vähissä taitavat meidän kalastajien keinot olla.

Jo se, että ministeriö on julistanut kaikki kiintiöpäätökset salaisiksi tekee asian epäilyttäväksi. Salaisten päätösten perusteella jaettujen kiintiöiden oikeellisuutta ei myöskään kukaan pysty tarkistamaan. Kun kyseessä on kalastajien ja kalastusyritysten talouteen keskeisesti vaikuttavista viranomaispäätöksistä, tämä menettely on perin merkillinen. Meidän yrittäjien oikeusturvalla on pyyhitty lattiaa.

Tämä lainsäätämisprosessi oli taas kerran erinomainen esimerkki maa- ja metsätalousministeriön edelleen varjelemasta tsaarinajan hallintokulttuurista. Siinähän keisari antoi virkamiehelle vallan, jumala järjen ja kansalaisten oli elettävä päättäjien laatimilla ehdoilla. Jos näin ei tehnyt, Siperia opetti.

Maaseudun tulevaisuus lehti on kirjoittanut eilisessä numerossaan aiheesta. Tänään artikkeli on luettavissa lehden verkkosivuilta.

Linkki Maaseudun tulevaisuuden verkkolehteen

Keskustelu aiheesta varmaan jatkuu, sillä seuraavksi aletaan jakamaan lohta ja siinä sopassa onkin monta hämmentäjää.