lauantai 15. marraskuuta 2014

Epävarmuuden aikaa

Aloitimme alkuviikosta tämän talvisesongin kaikenlaisten markkinoihin liittyvien epävarmuuksien varjostamana. Ne ovat edelleen olemassa, mutta jonkinlaiseen laihaan ratkaisuun on niiden kanssa päästy.

Pari päivää sitten iski oikea matalapaine. Mieli meni synkäksi.

Kalastamme Suomelle kuuluvaa Itämeren pääaltaan, Suomenlahden ja Saaristomeren saaliskiintiötä. Jo aikaisemmin tiedettiin, että silakoita ei riitä kaikille koko vuoden kalastusta varten. Kiintiö on jaettu eri kokoisille alusryhmille ja rannikon rysäkalastajille siten, että jokaiselle jäisi jotakin pyydettävää. Suurten, yli 24 metristen ja 20-24 metristen, kalastusalusten pyynti Itämerellä ja Suomenlahdella kiellettiin niiden kiintiöosuuden täyttymisen vuoksi jo tammikuussa.

Kaikki elivät siinä kuvitelmassa, että Saaristomeren pienille troolareille riittää kalastettavaa koko loppuvuodeksi sen jälkeen, kun keväinen troolikalastus ja rysäkalastus olivat päättyneet kesällä.

Kiintiötä näytti riittävän vielä sen ylikin ja niinpä kalastus avattiin Suomenlahdella parisen viikkoa sitten alle 24 metrin pituisille aluksille.

Monimutkaista kiintiöjärjestelmää on valotettu meidän tammikuisessa postauksessa. Linkki

Kalastuskiintiön täyttymistä seurataan kalastajien jättämien saalisilmoitusten avulla. Meidän kalastajien kuuluu antaa ilmoitus maihin siirretystä saaliista 24 tunnin kuluessa. Suomessa käytetään viranomaisen tiedon siirtoon toimittamaa kirjekuorta, millä kalastuspäiväkirjan numeroidut sivut lähetetään purkauspaikan Ely-keskukselle. Kipparikin sai viranomaiselta pari muistutusta viivästyneistä ilmoituksista. Itella ei ollut toimittanut postia perille ajoissa. Tällä hetkellä lähetämme kopion kalastuspäiväkirjan sivusta sähköpostitse. Otan kuvan siitä kännykällä ja postaan Elyn kirjaamoon. Tiedot menevät perille ajoissa ainakin silloin kun viranomaisen postilaatikko ei ole täynnä. Niinkin on päässyt käymään. Meni posti perille tai ei, vastuu on aina kalastajan, vaikka selvät virheet ovat viranomaisen tekemiä. Rannikkokalastajille on kuluvan vuoden aikana otettu käyttöön  saaliiden sähköinen ilmoitusjärjestelmä.

Palataanpa tuohon kuluvan vuoden kiintiöön.

Viranomaisen sähköinen ilmoitusjärjestelmä oli hukannut keväisiä saaliita täältä Saaristomereltä noin 700 tonnia. Kalastajien ilmoitukset oli kyllä tehty asianmukaisesti. Kyberinsinöörien järjestelmä vain petti. Samaan aikaan, kun virhe huomattiin Elyjen rekisteriin ei ollut tullut saalistietoja alkaneesta Suomenlahden kalastuksesta juuri lainkaan. Viranomainen, Maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalousyksikkö (kalastajaslangilla Mömmölä tai kolme ämmää), iski paniikkinappulan pohjaan ja kielsi Suomenlahden kalastuksen samantien. Hyvin alkanut pyynti siellä päätyi kuin seinään ja niiltä vesiltä ajelee nyt Pohjanlahden apajille varmaan tosi vihaisia kollegoja.

Oman lusikkansa tähän soppaan on työntänyt myös Å:lla alkava itsehallintoalue tuossa länsipuolella. 80-luvulla sitä kutsuttiin jostain syystä Kongoksi. Siellä on päätetty, että kalastusta ei keskeytetä, vaikka samasta kiintiöstä AAL rekisterin paatit pyytää meidän FIN paattien kanssa.

Yhteenvetona tästä voidaan vain todeta, että kukaan ei tiedä missä mennään. Viikonloppuna virkamiehet eivät tietenkään ole töissä. Pahimmassa tapauksessa meidän kohtalaisesti alkanut kalastus päättyy jo ensi viikolla. Revitään siitä huumoria ja kannustetaan nuoria miehiä alalle.

Tähän päivitykseen ei oikeastaan löydy edes kuvia: Tai oikeastaan yksi. Jätetään loputkin silakat tuolle eilen troolin nostoamme seuranneelle hylkeelle: Maailma pelastuu!



perjantai 14. marraskuuta 2014

Mistä Kruununmaa ja vähän logistiikastakin

Tänään laskettiin trooli mereen Kruunumaan ja Nurmon välisessä salmessa. Kipparia on kovasti kiinnostanut tuon KRUUNUNMAAN komealta kalskahtava nimi. Onko se joskus ollut Kruunun, eli kuninkaan maata vai mistä nimi? Netin ihmeellisestä maailmasta ei löydy oikeastaan minkäänlaista tietoa saaresta.

Kruunumaa Bärbelin takana. Saaressa on VTS tutkamasto ja ainakin yksi meidän apajille näkyvä talo.

Olisi mielenkiintoista saada tietää enemmän hienon saaren historiasta.  Blogin kommenttisivua tai facebook sivuamme saisi oikein mielellään käyttää tiedonjanomme täyttämiseen.

Eilen käytiin taas jättämässä saalis Tuomaraisiin. Laupusten laitteet eivät vieläkään ole kunnossa. Se logistiikka, se nykyajan logistiikka, ei tunnu pelaavan  millään. Tarvikkeet ovat matkalla jossakin.

Eräs blogimme seuraaja oli saanut Salosta pehmenneitä silakoita. Taitaa siinäkin tapauksessa käyneen niin, että logistiikkaketjussa ei kaikki ole ollut kunnossa. On se kumma, aikaisemmin kalat kuljetettiin usein muun rahtitavaran kanssa. Kylmäkuljetuksista ei ollut tietoakaan ja silakan laatu oli, ainakin kipparin muistin mukaan, paljon parempi. Silloin ei puhuttu logistiikasta. Tuoreet kalat piti kuljettaa mahdollisimman nopeasti paatista tukkurille, joka jakoi ne samantien vähittäismyyjille. Nykyajan terveysviranomaiset olisivat kauhuissaan. Missä vika?

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Aaltoliikettä, taas kerran.

Eilen ajeltiin Laupusiin rinta rottingilla. Pistettiin kalapumpun letku hymyssä suin ruumanluukusta alas ja alettiin pumppaamaan. Yht´äkkiä oltiin keskellä silakkasadetta. Kalaa sinkoili yltympäriinsä pitkin laituria. Rantaan oli vaihdettu uusi siirtoletku millä kalat pumpataan paatista laitokselle. Letku ei ollutkaan sitä mitä piti, vaan se sanan mukaisesti räjähti halki useasta kohtaan. Lysti loppui kerralla eikä uutta letkua tietenkään mistään keskiyöllä.

Tämä sininen imuletku pysyi ehjänä. Pumppukontin toiselta puolelta eli painepuolelta saatiin silakkasetta.
Kaikkea voi sattua ja joskus uudetkin pelit vain pettävät. Nukuttiin yö rannassa ja lähdettiin lossaamaan kaloja naapurikunnan Taivassalon Tuomaraisten kalasatamaan. Meille oli luvassa saaliin kuljetus illaksi.
Kohtalaisen hyvässä lastissa tuo meidän paatti.
Paatti odottelee ponttoonilaiturissa lossausvuoroaan. Saaristoon on laskeutunut sumua.
Otettiin oikein tuplaselfie Jussille uudessa satamassa.
Tuomaraisten kalasataman yhteydessä toimii yksi Suomen suurimmista silakanjalostuyrityksistä Länsi-Rannikon Kala Oy
Niin ja ainahan sitä pientä laittoa riittää. Kippari on saanut syksyn ensimmäisen silakka-aterian keskelle työpöytänä toimivaa ohjauspulpettia.
Kalasataman tunnelmaa illan pimennyttyä. Troolari KOSTER lossaa parhaillaan pumppuaseman edessä saalistaan.

Linkki Länsi-Rannikon Kalan kotisivulle


tiistai 11. marraskuuta 2014

Kuinka pienen Bärbelin käy?

Vedettiin troolia aamuisten rutiiniharjoitusten jälkeen muutama tunti. Kurvattiin illan hämärtyessä Stora Äggskär merimetsosaaren pohjoispuolelle pyydystä kokemaan. Hetki sen jälkeen kun Huovari oli päästänyt troolin siiven irti ja Bärbel kelasi troolia rummulle purjehti Finnlinesin M/S Finneagle samalle apajalle.


No, eihän siinä kuinkaan käynyt. Tämä sivuutus oli tietysti etukäteen sovittu juttu. Kenenkään ei tarvinut edes kurssia muuttaa.

Ihan hyvin lopulta kävi. Aika monta pussillista saatiin nostaa  kyytiin. Pimeäkin ehti tulla ennekuin oltiin valmiita.


Tutut rutiinit haussa

Eilen tehtiin sellainen TET päivä, eli tutustuttiin varovaisesti työelämään. Ajettiin pitkin apajia. Ei lopulta laskettu troolia, vaan rantaudutiin Röölään yöksi.

Tänään jo uskaltaudutiin kalastamaan.

Bärbelin Aivo ja Kimmo laskevat rutiinilla troolia Innamon pohjoispuolella.
Siinä vaiheessa, kun troolin veto on aloitettu kuuluu Huovarin miehistön rutiineihin aamupuuron nauttiminen.
Vedon aikana rutiineihin kuuluu tähystäminen. Seilin tutkimuspoiju on muutanut meidän vetolinjalle. Onneksi huomattiin eikä vedetty sitä pyydykseen.
Karttaplotterin seuraaminen on yksi tärkeimpiä rutiineja.

3D kuvaa vetopohjasta. Troolin korkeus on 25 metriä paattien sivuilla pintakiviä ja välissä juuri ja juuri troolin mentävä ränni. Kurssin pitää pysyä rutiinilla vakaana, muuten käy huonosti.
Taitaa olla puolisen vuotta edellisestä paritroolin vedosta. Kyllä nuo rutiinit kuitenkin jostain muistin ja mielen sopukoista tulevat esiin. Ilta sen näyttää löytyykö oikeat rutiinit. Siis saadaanko kalaa?





maanantai 10. marraskuuta 2014

Silakkasesongin aloitus

Aamuhämärissä Bärbelin ja Huovarin vakimiehistöt kerääntyivät Merimaskun Särkänsalmeen. Vedettiin pyydykset paattien päälle.

Lankaa, liinaa narua ja vaijereita. Silakkatrooli on levällään maissa ja sitä selvitellään paatin perärummulle.

Veljekset kuin ilvekset lähtövalmiina. Hetkinen laivathan ovat tyttöjä ja nämä jo sen ikäisiä, että taitaakin olla puumat lähtövalmiina.
Viikon proviantti odottaa reelingillä. Silakoillekin on jätetty tilaa ruokalistalla. Hernekeittoa on sitten pahan päivän varalle aina muutama purkki.
Puolenpäivän maissa päästiin liikkeelle. Katsastetaan tämä iltapäivä apajia ja toivottavasti huomenna päästään jo tositoimiin.